Yrittäjien vuotuinen kuuma peruna on kysymys palkan ja osingon suhteesta. Kumpaa kannattaa nostaa, palkkaa vai osinkoa?
Kummasta tulolajista verokarhu matkan varrella ottaa ahnaalla kourallaan suuremman siivun ja kummasta jää enemmän riihikuivia seteleitä omaan taskuun? Mikä on edullisin vaihtoehto sekä yrittäjä-omistaja-palkansaajan että yhtiön näkökulmasta?
Tässä kohtaa lienee syytä jo muistuttaa, että osingon ja palkan suhteen pähkylöiminen on osakeyhtiön omistaja-palkansaajien huoli. Toiminimiyrittäjät ovat onnellisen vapaita tästä murheesta, jota myös verosuunnitteluksi kutsutaan.
Myös aloittavat osakeyhtiöyrittäjät ovat yleensä vapaita osingon tuottamasta omaisuusmurheesta. Se johtuu siitä, että yrityksen alkuvaiheessa yhtiöllä ei ole vielä välttämättä varaa maksaa osakkeenomistajille osinkoa, ja lisäksi niin kutsutun verohuojennetun osingon määrä jää yleensä pieneksi.
Palkkatulo on usein optimaalista
Perussääntö palkkaa vai osinkoa? -kysymyksessä on se, että yrittäjän kannattaa nostaa palkkatuloa siten, että palkkatulon veroprosentti jää alle 26 prosentin. Palkkasumma käytännössä on noin 40 000 euron luokkaa, jolloin kokonaisverotus on lähes samalla tasolla kuin huojennusosinkoa nostamalla.
Palkanmaksu muodostuu kokonaiskustannuksiltaan optimaalisemmaksi myös sen takia, koska palkka on yrityksen verotuksessa vähennyskelpoinen kulu, vastoin kuin osinko.
